Erinäisten vaiheiden jälkeen saavutimme Granadan eilen illalla.
Hotellikin löytyi, vaikka epätoivo meinasi iskeä jo. Olin sen verran
väsynyt, että en osannut enää rentoutua ja ajatella selkeästi. Sen
verran onneksi aivot vielä toimivat, että älysin sen ääneen sanoa ja
kuski vaihtui.
Hotellissa huomasin, että minulle ja Erkille tarkoitetussa huoneessa
oli parisänky, eikä edes suurimmasta päästä. "Huvikseni" kysyin
(tietenkin espanjan kielellä, eihän vastaanoton ihminen oikein
englantia ymmärtänyt), että voisimmeko saada "habitacion con dos
camas" ja yllättäen se onnistuikin. Eli ihka omat pedit. On siitä
näköjään jotain iloa, että muutamia valittuja sanoja osaa paikallista
kieltä. :) Muutenkin tällä reissulla olen uskaltanut espanjaa käyttää
ennakkoluulottomammin ja vähemmän hikoillen kuin taannoin reilillä.
Kielioppi on mitä on ja sanavarastokin rajoittunut, mutta enimmäkseen
olen saanut itseni ymmärretyksi ja toinenkin osapuoli on ymmärtänyt.
Se on kivaa se.
Tälle päivälle ei ole mitään suuria suunnitelmia, kunhan palloilee
jossain ja lepäilee. Semmoisen idean sain, että voisin auringonlaskun
aikoihin käydä kuvaamassa Alhambraa. Kun on tuo jalustakin mukana,
niin voisi tulla ihan nättejä kuveja. Huomenissa sitten yritetään
katsastaa Alhambra, jos vain liput saadaan. Olisihan se kiva nähdä
taas, edellisestä kerrasta kun on jo 5 kuukautta.
Kastellaan taas. Hasta luego!